THE STORY OF ARCTIC KARELIAN
Hei.
Nimeni on Karjalainen Ina ja olen lähtöisin Pohjois-karjalasta Nurmeksesta. Olen syntynyt vuonna -98 ja asunut nuoruuteni pohjois-karjalan perämetsässä.
Ajan saatossa olen ennättänyt asumaan Oulussa ja Sotkamossa niin töiden kuin opiskelujen perässä. Elämääni kumminkin tupsahti nykyinen avomieheni ja niin kurssi muuttuikin kohti pohjoista ja näin ollen muutin mieheni kanssa hänen kotipaikkakunnalle kainuuseen Suomussalmelle
Nykyään työskentelenpaikalisella vartioimisliikkeellä niin vartijan kuin järjestyksenvalvojan töitä, toimin myös yrittäjänä ja teen niin valokuvausta, graafista suunnittelua kuin teippauksia. Unohtamatta kuitenkaan sitä, että toimin jälleenmyyjänä koiratarvikkeille niin suomalaisille kuin ulkomaalaisille merkeille.
Perheessämme on ollut aina hevosia, koiria ja muita eläimiä. Isovanhempani kasvattivat koiria nimellä Palotorpan. Perhessä ja lähipiirissä on aina ollut pääsääntöisesti metsästys koiria, niin pystykorvaisia kuin ajaviakin.
Ensimmäisen oman koirani sainkin jo ollessani n. 9 vuotias.
Kiinnostukseni nykyiseen rotuun taisi alkaa jo varhain ala-aste iässä kun kävin kirjastosta lainamaassa kaikki koira kirjat mitä suin vain löytyi. Jonkun kirjan sivuilta eteeni hyppäsikin Saarloos Wolfhound ja niinpä sen ajan internetillä alkoikin ihmetteleminen mikä tuo kuvan kaunis rotu onkaan joka muistuttaa sutta ja näin ollen eksyinkin samankaltaiseen rotuun kuin Ceskoslovensky Vlcak.
Mainittakoon tähän väliin, että vaikka Saarloos (SWH) onkin Suomessa melkeimpä tunnetumpi rotu kuin Ceskoslovensky (CSV), on Suomessa CSV;itä rekisteröitynä enemmän kuin SWHita.
Meni kumminkin vuosia ja rotu jäi hieman unholaan, kunnes ammattikouluun lähdettyäni aloin taas rotuun tutustumaan ja niimpä vuonna 2014 ensimmäinen CSV Iita talooni saapui.
Myönnettäköön, että tuolloin olin nuori ja tein hätiköityjä päätöksiä, enkä tutkinut asiaa aivan loppuun asti, mutta onneksi rodun maailman kuva avautui minulle noin kaksivuotta Iitan tultua ja olen tutustunut rotuun ja sen historiaan nyt paremmin. Tästä aiheesta vaan lisää alempana.
Tuon vuoden jälkeen on talooni saapunut vuosina 2016-2020 pääsääntöisesti ulkomaan tuonteja. Tällä hetkellä perheessämme mieheni ja lapseni lisäksi on kolme ulkomaan tuontia Espanjasta, Italiasta ja Slovakiasta. Joukostamme on myös lähtenyt/jouduttu päästämään vihreille nurmikentille muutama koira.
Kasvattajan peruskurssin suoritin vuonna 2018 ja kennelnimi minulle myönnettiin vuonna 2020. Jatkokoulutuksiin olisi tavoite päästä hetikun niitä järjestetään.
Pyrin kasvattajana tuomaan puhdasta verta ulkomailla ja kasvattamaan Suomessa "pure breed line" koiria. Tämä tarkoittaa sitä, että rodun piirissä käy iso kohina ulkomailla, mutta myös suomessa siitä, onko joihinkin linjoihin lisätty AWDtä, Saarloosia tai jotain muua ja tämän huhun karsimiseksi, en itse henkilökohtaisesti halua käyttää kasvatustyössäni koiria tai tiettyjen kenneleiden koiria joiden linjat ovat kyseenalaisia.
Minulle terveys ja luonne on kasvatuksessa tärkeimmässä roolissa, unohtamatta rotumääritelmän mukaista ulkomuotoaa.
Vaikka rodulla JTO tai Pevisa saapui vasta vuonna 2022, jalostukseen käyttämäni koirat pyrin tutkituttamaan ja testaamaan perinpohjin, mutta esim. ulkomaalaisia koiria käytettäessä selkäkuvat voivat puuttua, sillä sen kuvantaminen ulkomailla ei ole tuttua niin kuin meillä suomessa. Kaikki koirani ovat tutkittu DMn ja DWn osalta ja kaikki luustokuvauksien ja muiden tutkimuksie tulokset ovat saatavilla ja luettavissa myös julkisesti.