Kevättä tuntui koirillakin olevan rinnassa kun Freija aloitti juoksunsa miltein puolivuotta ajoissa. Sen jälken hulinaa on pihalla riittäny kun kolme urosta huutaa narttujen perään yötä päivää. Onneksi juoksut ei kauaa kestäneet ja saatiin taas rauha maahan. Ettalla alkuun näytti että juoksunsa myös aloittaa ja odotin jo että oltaisiin saatu mahdollisuus astutukseen mutta ei, toki onni onnettomuudessa ei juoksuja tullut joten päästään käymään luonnetesteissä vappuna.
Mutta eihän pääsiäistä voi riemuiten juhlia. Meidän lauman vanhin, ensimmäinen tuontini oli päättänyt murtautua tarhasta väkipakolla siinä väliin kun itse olen mennyt aamulla nukkumaan ja isäntäni on nousssut, eli kyse noin tunnista. Tuloksena se, että haavat tuolta reissulta oli niin mittavat että lopetus oli ainut armollinen ratkaisu.
Siitä mieleeni juolahti että kuinka moni tiedostaa tai kokemuksesta tietää kuinka voimakas lisääntymis vietti rodulla voi olla ja mistä ne voivat oikeasti läpi tulla. Meillä on sekä kiipeily esteet että alikaivuu esteet, on sähköt ja verkot on 4mm paksua. Pyry on ollut meillä se, joka on melkein tarhassa kuin tarhassa pysynyt, paitsi silloin kun kyse on juoksu ajasta, tuolloin tultiin läpi vaikka betonista.
Odin pysyy tarhoissa pääsääntöisesti hyvin, jos sillä vain siellä on kaveri. Etta on kiipelyn mestari, se harrasti aidan yli kiipeämistä sähköistä huolimatta vielä 3v iässä, mutta sitten ilmeisesti iski laiskuus. Floki ja freija on eläneet tarhassa miltein 3kk iästä lähtiin joten ovat olleet "tarhaystävällisiä" ja osanneet elää siellä jopa odotettua paremmin, pois lukien sitä että kerran freija on keksinyt että kiven kolosta pääsi tarhasta alitse.
Monesti minulta on tultu kysymään mitä kannattaa ottaa huomioon tämän rodun kanssa, vastaus ehkä tähän on tarha mahdollisuus ja sellainen tarha, että siellä pysyisi vaikka norsu.